Kertomus: Tiibetiläisen mestarin tiimalasi

Suuri suru särkee Annelin sydämen, mutta hän saa lohtua muiden auttamisesta, ennen kaikkea nuorina traagisesti menehtyneiden Liisa-tätinsä ja Urajärven kartanon kauniin Sofian.

Tarttuessaan isoisältään perimäänsä kullattuun kuulakärkikynään hän tuntee tuttua huimausta, joka ei tällä kertaa viekään häntä aikamatkalle kuten aiemmissa seikkailuissa, vaan tiibetiläisen mestarin oppilaaksi henkisen tiedon tielle.

Hyppää ensimmäiseen lukuun

Copyright Marja Seppälä

Kertoja: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Anuirmeli Sallamo-Lavi on täysverinen mystikko, kirjallisuuden suomentaja ja näkijä, joka osti krakovalaiselta kirpputorilta suonvärisen villakangastakin. Toinen toistaan pakottavammat näyt alkoivat välähdellä hänen silmiensä verkkokalvoilla jossain unen ja valveen rajamailla. Niiden seurauksena käynnistyi kertomustrilogia, jossa on totta – ainakin – toinen puoli.

Kustantaja:

Basam Books

Basam Books on riippumaton helsinkiläinen yleiskustantamo. Meidät tunnetaan erityisesti laadukkaan hyvinvointi- ja työelämäkirjallisuuden, kaunokirjallisten klassikoiden sekä runouden kustantajana. Basam Books on Suomen Kustannusyhdistyksen jäsen.

Lue näyte:

Krakova, marraskuu 1961

Kun lapsivesi tuli, olin maalaamassa maisemataulua työhuoneessani Krakovassa. Oli vasta alkutalvi, mutta ilma oli kolea, ja vanhan talon kiviset lattiat hohkasivat kylmää. Pukeuduin maalatessani usein villakangastakkiin, jonka olin löytänyt talon viltiltä – se oli suonvärinen ja ihanan lämmin. Se oli myös tarpeeksi iso peittääkseen valtavan vatsani. Leon kiusoitteli minua sanoen, että takki oli kuin puolalaisen torimuijan palttoo. Sellaiseksi se epäilemättä olisi sopinutkin.

Nyt takin helmat kastuivat.

”Leon!” huusin niin kovaa, että korkean huoneen katto kajahteli. Seisoin jalat harallaan ja katselin, kun lapsivesi lotisi laattalattialle. Sitä roiskui ruskeanahkaisille, kapeakärkisille nilkkureilleni ja villaisille säärystimille, joissa oli hiirten syömiä reikiä. Ehdin vain ajatella, että se tuntui melkein samalta kuin olisin pissannut lattialle, kun Leon jo harppoi huoneeseen sanoinkuvaamaton ilme kasvoillaan.

Sivu 1

”Hetki on näemmä koittanut”, hän lausui tarttuessaan käteeni, irrotti lempeästi siveltimen sormistani ja laski sen pöydälle. Katsahdin pensselin ultramariininvärisiä harjaksia, joilla olin juuri sipaissut pienen lammen pintaa vuoristomaisemassani. Katseeni kiinnittyi hetkeksi myös siveltimen vieressä olevaan palettiin, joka oli ihmeen ihana: hempeää ruusunpunaa, auringonkeltaista, helmenharmaata, terrakottaa ja sinisen eri sävyjä. Pieninkin yksityiskohta piirtyi tarkasti mieleni kerroksiin. Käännyin Leonin puoleen ja lähdin laskeutumaan hänen käsikynkässään alakertaan. Nyt kaikki muuttui. Olin kuin unissakävijä… tai pikemminkin tuntui kuin olisin katsellut elokuvaa, sillä näin meidät ja tapahtumat ulkopuolelta. Seurasin eteisaulan katonrajasta, kuinka Leon tilasi pirssin.

Sivu 2

Hän haki paksun kylpypyyhkeen istuma-alustakseni ennen kuin siirryimme kadunvarteen odottamaan autoa. Siellä hän kaivoi taskustaan vanhan, koristeellisen savukerasiansa, naksautti sen auki, poimi savukkeen huultensa väliin ja sytytti sen.

Tässä vaiheessa muistan toivoneeni, että hieno ja erikoinen savukerasia säilyisi suvussa. Siihen oli upotettu vanhoja valokuvia ja värikkäitä puolijalokiviä. Ukrainalainen okkultisti oli kuulemma lahjoittanut sen Leonin isoisälle, Aron Rothille, joka oli niin ikään ollut vannoutunut mystikko. Tarina kertoi, että rasialla oli maagisia voimia. En osannut kuvitella, että metafysiikkaa antaumuksellisesti tutkiva mieheni moisesta aarteesta raatsisi luopuakaan.

Automatkasta mieleeni ei ole painunut ensimmäistäkään muistikuvaa, ja synnytyssairaalastakin vain muutama välähdys.

Sivu 3

Sairaalan käytävällä Leon valoi minuun uskoa ja voimaa, painoi kädet poskilleni ja suukotteli kasvojani, kunnes minut vietiin synnytyssaliin. Muistan aaltomaisen kivun, joka paheni pahenemistaan ja muuttui sitten hellittämättömäksi, sekä seurantalaitteen piipityksen, vihaiset huudot, leikkaavan lääkärin lyhytsanaiset määräykset, vauvan parahduksen ja kätilöiden avuttoman nyyhkytyksen sitten kun kaikki oli ohi. Kuulin sen kaiken jostain kaukaa, kuin metsän takaa, sillä olin jo matkalla toiseen maailmaan, sen raikkaisiin tuuliin ja siihen utuiseen vuorimaisemaan, jota halkovaa polkua pitkin pikkuinen, tummakutrinen tyttö lähestyi minua käsivarret levällään.

”Rakastan sinua, äiti”, tyttö sanoi syleillessään minua ja jatkoi kulkuaan kuin lämmin tuuli olisi puhaltanut lävitseni.”Minäkin rakastan sinua, tyttöseni”,

Sivu 4

sanoin, ja käännyin tähyilemään hänen etääntyvää hahmoaan. Hän kulki kevyesti kuin keiju, täynnä elämää, täynnä kuplivaa iloa. Metsänreunaan päästyään hän kääntyi heilauttamaan minulle kättään ennen kuin katosi näkyvistäni.

Sivu 5

Tilaa kirja
thin

Hanki Basam Booksin verkkokaupasta

Tiibetiläisen mestarin tiimalasi kuljettaa lukijansa ikuisten kysymysten äärelle. Mikä on elämän tarkoitus? Voiko haavoitettu sielu eheytyä? Voiko tähtien liikkeisiin vaikuttaa ja maailmanmenoa muuttaa sitä kautta? Kirja on teleportti. Lähde mukaan maagiselle matkalle.

Verkkokauppaan

Lainattavissa myös kirjastoista.