Kertomus: Puolalaisen torimuijan palttoo

Vaatiiko aikamatkan teko erityisherkkyyttä? Ei välttämättä, mutta väkevän intention se vaatii, eikä ripaus magiaa ole liioin haitaksi. Kun Anneli löytää itsensä Krakovan juutalaisen kaupunginosan torilta tammikuussa 1919, seuraa mullistava matka: sen kuluessa hänen silmänsä avautuvat mahdollisuuksille, joista hänellä ei aiemmin ollut aavistustakaan.

Hyppää ensimmäiseen lukuun

Esilukijoiden kommentteja:

"Upposin kokonaan. Kertomus vei suoraan toiseen todellisuuteen."


- Riitta Jalonen, kirjailija

"Lumoava tarina. Kirjalla on tietoisuutta muuntava vaikutus. Näin lukiessani kummallisia, monikerroksisia unia."


- Tea Holm, teologi ja filosofian tohtori

"Kiehtova tarina, monia tasoja, yliluonnollisia asioita, sukuhistoriaa, vaihtoehtoisia kohtaloita... Ja lempikaupungissani Krakovassa! Oli ilo lukea, kiitos."

- Tapani Kärkkäinen, suomentaja

"Torimuijan takki toimii kuin kynttilänvalo pimeydessä – johdattaa kulkua toiseen aikaan."

- Päivi Alasalmi, kirjailija

thin

Copyright Marja Seppälä

Kertoja: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Anuirmeli Sallamo-Lavi on täysverinen mystikko, kirjallisuuden suomentaja ja näkijä, joka osti krakovalaiselta kirpputorilta suonvärisen villakangastakin. Toinen toistaan pakottavammat näyt alkoivat välähdellä hänen silmiensä verkkokalvoilla jossain unen ja valveen rajamailla. Niiden seurauksena syntyi tämä kertomus, jossa on totta – ainakin – toinen puoli.  

Kustantaja:

Basam Books

Basam Books on riippumaton helsinkiläinen yleiskustantamo. Meidät tunnetaan erityisesti laadukkaan hyvinvointi- ja työelämäkirjallisuuden, kaunokirjallisten klassikoiden sekä runouden kustantajana. Basam Books on Suomen Kustannusyhdistyksen jäsen.

Lue näyte:

Ensimmäinen osa

Krakova, tammikuu 2019

Satoi räntää. Krakovan juutalaiskaupunginosan Plac Nowylla oli vähän väkeä, myyjiäkin vain muutama. Katseeni kiinnittyi vanhaan naiseen, jolla oli yllään riemunkirjava villakangastakki. Hän koetti suojata myyntipöytäänsä muoveilla, joita navakka pohjoistuuli riepotteli ympäriinsä. Näky oli masentava. Graffitit aukiota reunustavien pittoreskien rakennusten seinissä hohtivat tavallistakin kirkkaampina harmaassa maisemassa.

Etsin katseellani yleisövessaa, jollainen kuulemma sijaitsi torilla. Olin vaeltanut kintut ristissä jo hyvän tovin. Nyt näin sen: mutterinmuotoisen, punatiilisen rakennuksen, jonka kapeat portaat piti laskeutua syvälle maan uumeniin. Kuljin hämärää käytävää naistenhuoneen ovelle ja tulin kopille, jossa istui tumma, tupakoiva nainen käsi ojossa.

Sivu 1

Muita asiakkaita ei näkynyt. Sulkeuduin helpottuneena eriöön. Kädet sain pestyä lirisevän vesihanan alla. Vanhat kaakelit olivat kauniisti krakeloituneet, vesihanakin ikivanha. Paikka oli varmaan remontoitu viimeksi – tai ehkä vasta rakennettu – sata vuotta sitten? Olisipa ollut kiehtovaa nähdä kaupunki tuolloin.

Kun astuin takaisin käytävään, jokin oli muuttunut. Hämärä käytävä oli entisensä, mutta tuoksu oli toinen. Ylhäältä kantautui vilkasta puheensorinaa. Kieli oli outo, mutta arvelin sitä jiddišiksi. Juuri edellisiltana olimme kuulleet ravintolassa klezmeriä, ja laulujen sanoissa oli ollut sama sointi.

Astelin portaat ylös ja hätkähdin: Plac Nowy kuhisi elämää. Kauppiaita oli kymmenittäin, asiakkaita varmaan

Sivu 2

sadoittain. Aiemmista torikauppiaista ei näkynyt enää jälkeäkään: myynnissä näytti nyt olevan pääasiassa ruokatavaraa, ei enää käytettyjä vaatteita ja käsitöitä niin kuin aiemmin. Useimmilla miehillä oli mustat vaatteet, erikoinen päähine ja parta. Käännyin katsomaan mutterinmuotoisen rakennuksen ulko-ovelle, jonka päällä oli maalattu kyltti: Hotelli Helpotus. Naurahdin.

”Onko tuo vitsi?” kysyin torimuijalta, joka taapersi ohitseni sukat makkaralla.

”Siltähän se elämä välillä tuntuu”, muija vastasi ja pysähtyi niille sijoilleen. Hänen kirjava, suonvärinen takkinsa haisi märältä villalta. Lähes hampaaton suu levisi hymyyn, kun hän iski minulle silmää. Nainen jatkoi vaappuvaa kulkuaan

Sivu 3

minusta poispäin.

Henkäisin kuuluvasti: olin esittänyt kysymyksen sujuvasti puolaksi ja saanut vastauksen samalla kielellä, vaikken ollut koskaan osannut sanaakaan koko kieltä.


Minua huimasi ja laskin katseeni maahan. Jalkojeni alla näkyi kulunut mukulakiveys, ei enää nupukivillä päällystettyä pintaa kuten aiemmin. Silmäilin rakennuksia torin laidalla ja totesin ne ihmeen siisteiksi; miltei kaikki talot olivat hyvässä maalissa ja ryhdissä. Väistin huivipäistä tyttöä, joka kolisteli ohitseni puisia kärryjä työntäen ja hymyili minulle herttaisesti. Pakotin suupieleni väkinäiseen hymyyn. Jäin hetkeksi katsomaan hänen peräänsä: hontelon lapsen, joka lykki raskaita

Sivu 4

kärryjä niin vaivalloisesti, että pelkäsin niiden kaatuvan. Suuret maitotonkat kalkattivat mukulakiveyksellä toisiaan vasten.

Tähyilin ympärilleni. Päätin palata hotellille, jonka aulabaariin Raimo oli jäänyt odottamaan minua, kun olin lähtenyt tekemään kirpputorilöytöjä. Kiersin korttelin kahdesti, kerran kumpaankin suuntaan, mutta hotellin kultaista logoa ja leveää sisäänkäyntiä muovisen näköisine viherkasvi-istutuksineen ei näkynyt. Ei liioin arpinaamaista portieeria, jonka kanssa olimme jo pariin otteeseen keskustelleet yhtäläisyyksistä Puolan ja Suomen historiassa.

Harpoin kiivaasti pitkin Kazimierzia ja kääntelin päätäni puolelta toiselle tuttujen maamerkkien toivossa. Synagogat olivat paikoillaan ja muutkin rakennukset

Sivu 5

näyttivät pääosin samanlaisilta kuin aiemmin. Kuitenkin kaikki oli muuttunut, tuntui kuin olisin katsellut kaikkea udun lävitse. Samanaikaisesti värit olivat oudon kirkkaat. Siristelin silmiäni. Tuoksut ja äänetkin olivat erilaisia kuin ennen. Liikennettä ei ollut nimeksikään, ja harvat näkemäni autot olivat kuin mykkäelokuvasta. Yksi niistä päästi kovaäänisen törähdyksen. Kuljettaja pui nyrkkiään ja huusi jotakin ajurille, joka oli pysäyttänyt hevosrattaansa keskelle katua ja keskusteli jalkakäytävällä seisovan miehen kanssa.

Seuraavassa kadunkulmauksessa oli pieni siirtomaatavarakauppa, jonne astuin sisään kuin automaatio-ohjauksella. Puodin täytti vilkas puheensorina. Tilaan oli ahtautunut kolme nuorehkoa miestä. He olivat niin uppoutuneet keskusteluunsa,

Sivu 6

etteivät noteeranneet tuloani millään tavalla.

Tiskin takana seisova tummapiirteinen nuorukainen hilasi lipallista lakkiaan ylös ja alas, puhui kovaan ääneen ja viittilöi käsillään kahdelle muulle. Verisuonet erottuivat selvästi hänen hoikista käsivarsistaan, jotka kuluneen villapaidan ylöskäärittyjen hihojen alta paljastuivat. Keskustelukumppanit pysyttäytyivät rauhallisempina. He norkoilivat vasten myymälän ikkunan viertä sijoitettua tiskiä ja ääntelivät hyväksyvään sävyyn. Myyjä jatkoi elehtimistä mustien villakynsikkäiden peittämillä käsillään ja imaisi kiivaasti sätkäänsä aina kun malttoi hetkeksi keskeyttää vuolaasti soljuvan puheensa.

Sivu 7

Kyse oli jostakin kulkutaudista.

Tunsin itseni ulkopuoliseksi. Katselin ympärilleni: alimmilla hyllyillä pullisteli jauho- ja kaurasäkkejä, ylemmille oli sijoitettu säilykkeitä ja muuta ruokatavaraa sekä kovia karamelleja suurissa lasitölkeissä. Yhden myymälänurkan valtasivat suuret tynnyrit, joista yhdessä oli silliä ja toisessa hapankaalia. Puisen tiskin takana näkyi rivi laatikoita, joissa säilytettiin kahvia ja muuta kuivatavaraa, ja tiskillä jököttävän vaa’an vieressä kohosi korkea sokeritoppa. En ollut koskaan nähnyt sellaista – paitsi vanhoissa valokuvissa.

Hyllyillä myyjän takana oli tupakkatuotteita sekä muutamia sanomalehtiä ja pamfletteja. Hajamielinen katseeni sattui osumaan lehteen, joka lojui tiskillä.

Sivu 8

Pääni sisäinen kohina yltyi, kun tarkensin katseeni päivämäärään lehden etusivulla: 4. tammikuuta 1919. Naurahdin epäuskoisesti. Kuin sumussa käännyin katsomaan telineeseen aseteltuja julkaisuja: kaikissa sama päivämäärä. Painomusteen tuoksusta ei voinut erehtyä – lehdet oli selvästi painettu juuri äskettäin.

Sivu 9

Tästä matka vasta alkaa...

Tilaa
thin

Hanki Basam Booksin verkkokaupasta

Puolalaisen torimuijan palttoo on aikamatka vuoden 1919 Krakovaan ja Kotkaan vuonna 1945, mutta samalla se kuljettaa lukijansa ikuisten kysymysten äärelle. Mitä aika on? Miten muisti toimii? Miten vapaa tahto ohjaa ihmisen elämää? Onko jälleensyntymää olemassa? 

Kirja on teleportti. Lähde mukaan maagiselle matkalle.

Verkkokauppaan
  Kuuntele äänikirja  

Lainattavissa myös kirjastoista.

Kansi: Juhana Lauronen-Karlsson